Tietoa mainostajalle ›

Pokeritähti tuli kaapista - ahdistus loppui ja kehuja rohkeudesta satelee

Jason Somerville tuli kaapista blogissaan helmikuussa. (KUVA: Pokerlistingin videohaastattelusta)  Amerikkalainen pokeritähti Jason S...

Jason Somerville tuli kaapista blogissaan helmikuussa. (KUVA: Pokerlistingin videohaastattelusta)

 Amerikkalainen pokeritähti Jason Somerville rohkaisi mielensä ja kertoi blogissaan olevansa homo.

 Jason Somerville kirjoitti helmikuussa blogiinsa merkinnän, jossa kertoi olevansa homoseksuaali. Somerville kertoi kokeneensa ahdistusta ja tuskaa asiaa salatessaan. Asian julkistaminen tuskin on ollut helppoa, sillä ainakaan omat mielikuvani (jotka tosin ovat melko rajoittuneet) pokerinpelaajista antavat kuvan perinteisen miehisistä äijistä, joiden keskuudessa homous ei ehkä ole paras valttikortti.

Mutta ainakin Jason Somervillen kohdalla kaapistatulo oli hyväksi. Sen lisäksi, että onnettoman kaappielämän aiheuttama ahdistus loppui, sai hän huomattavasti kiitosta ja kehuja rohkeudestaan sekä faneiltaan että muilta pokeripelaajilta. Mieltä lämmitti lukea kaikkia Somervillen blogiin tulleita supportaavia kommentteja.

Jason Somerville on mielestäni kaikin puolin hyvä esimerkki nykyaikaisesta kaapistatulosta. Sen lisäksi, että Somerville julkisuuden henkilönä tuo asialle näkyvyyttä, on asia hänen kohdallaan hoitunut muutenkin mallikkaasti. Nykypäivänä kaapista ei suinkaan tarvitse tulla kiusallisen "Mum, I'm gay"-henkisen, yleensä vaikean ja vaivaannuttavan keskustelun myötä. Kaapista voi tulla vaikka blogipostauksella, kuten Somerville teki. Tietysti asiasta voi kirjoittaa vaikka kirjeen, mikäli ei kaapistatulollaan halua päätyä nettihitiksi. Tällainen epäsuora kaapistatulo voi monesti olla molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu: kumpikin voi rauhassa punnita sanojaan ja ajatuksiaan, jolloin pahimmat ylilyönnit voidaan välttää. Ainahan kaapistatulo ei välttämättä herätä sen suurempaa draamaa, vaikka muuta pelkäisikin.

Jason Somerville tuli kaapista blogissaan helmikuussa. (KUVA: Pokerlistingin videohaastattelusta)

Somervillen kohdalla kaapistatulon seuraukset ovat olleet vain positiivisia, mikä on ilahduttavaa kuulla ja antanee toivoa muille asian kanssa kamppaileville.

Karsastan joidenkin aktivistien ajatusta siitä, että kaikkien olisi tultava välittömästi ulos kaapista, seurauksista välittämättä. En toisaalta halua myöskään kannustaa "niin syvällä kaapissa, että perse on Narniassa"-pelkäämiseen. Varsinkin Suomen sisällä melko harva ihminen oikeasti on kovin suuressa vaarassa, vaikka elääkin elämäänsä avoimesti homoseksuaalina. Salailu tunnetusti tuottaa ahdistusta, ja asiasta kasvaa mielessä helposti suurempi kuin mitä se oikeasti onkaan.

Kaapistatulo ei tietenkään aina ole helppoa eikä edes mahdollista.  Olennaisinta on kuitenkin olla itselleen rehellinen. Asian kieltäminen muilta johtaa herkästi asian kieltämiseen itseltäänkin. Tottakai on luonnollista, jopa tervettä, pelätä ja pohtia kaapistatulon seurauksia. Erityisesti ne käyvät mielessä, jos sattuu olemaan esimerkiksi menestynyt pokeritähti, jonka ura voisi olla vaakalaudalla.

Toki asia askarruttaa henkilökohtaisemmallakin tasolla, oli sitten uran sijaan kyse vaikka kaveripiirin tai vanhempien menettämisestä. Liikaa ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä kuten Somervillen tapauksestakin voi huomata, on kaapistatuloa nähtävästi seurannut käytännössä vain positiivisia asioita. Asian ei enää tarvitse ahdistaa. Saa tukea ja kiitosta ympäristöltä ja samalla muuttaa ihmisten ennakkoasenteita.
 
Yleisestä ilmapiiristä ja keskustelujen sävystä puhumattakaan.


(Linkki artikkeliin Pokerlistings.fi-sivustolle.)


Miten on lukijoiden laita? Oletko kaapissa vai et? Aiotko pysyä aina vai etkö ole koskaan ollutkaan? Millaisia tunteita kaapista tulevat julkisuuden henkilöt aiheuttavat? 

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. on aivan mahtavaa, että eri aloilla olevat julkisuudesta tavalla tai toisella tunnetut ihmiset tulevat kaapista ulos. se muistuttaa siitä, että homoja on eri ammateissa ja eri asemissa yhteiskunnassa - että ei ole yhtä tiettyä stereotyyppiä, ihmisiä tässä vaan ollaan.

    omassa elämässä katson, että olen ulkona kaapista, vaikka joissain yhteyksissä en haluakaan seksuaalisen suuntautumiseni tulevan esiin. työskentelen alaikäisten kanssa, ja työasioissa pyrin pitämään itseni ennemmin alani ammattilaisena kuin homona alani ammattilaisena. silloin seksuaalisella suuntautumiella ei ole väliä.

    usein esim. viihteellä saattaa tulla vastaan tyyppejä, usein heteromiehiä, jotka utelevat, että ootko homo. tällaisissa tilanteissa tekis mieli sanoa, että se on mun yksityisasia, mutta lähes aina lähden keskusteluun mukaan. tästä on seurannut useita tilanteita, joissa on päässyt hälventämään ennakkoluuloja.

    kaapista ulostulo edes itselleen ja läheisilleen on mun mielestä hyvä juttu. itsensä hyväksyminen on tärkeää ja poistaa paljon ahdistusta. silti ymmärrän hyvin vaikkapa sen, ettei kaikki halua julkisesti esimerkiks osoittaa hellyyttä samaa sukupuolta olevaa kohtaan juurikin ulkopuolisten kohdistaman huomion takia.

    VastaaPoista
  2. Komppaan edellisen sanoja; itseni mielestä on jopa erittäin tärkeää, että julkimot kehtaavat ja voivat tulla kaapista ulos. Se auttaa tällaista heppua, joka ei kykene omien pelkojensa tähden samanlaiseen avautumiseen.

    Itse olen puoliksi kaapissa ja puoliksi ulkona... Ystäville kehtaa jo sanoa, mutta sukulaiset ovat sitten jo pahempi pala. En todellakaan halua olla koko elämääni kaapissa, mutta milloin se aika koittaa...? Ehkä sitä ei ikinä tarvitse suoraan sanoakaan, se saattaa tulla esille jossain sukujuhlissa yms. Epäilen, ettei suku kesken juhlia kehtaa mitään ivaa heittää niskaan. Jälkikäteen onkin sitten eri juttu...

    Itselleni kaapissa olemiseen liittyy valtavasti ahdistusta, enkä toivoisi sellaista kenellekään. Se päivä, jolloin se tulee esille, se tekee elämästä varmasti paljon helpomman. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
  3. Oon tiedostanu olevani ei-hetero jo monta monta vuotta, mutta asian hyväksymiseen meni jostain syystä todella kauan. Oon nyt sitte ulkona osalle läheisistäni: siskolleni, osalle ystävistäni ja tuttavistani. Osa varmasti on asian jo arvannutkin, mutta olosuhteiden pakosta en tule kokonaan ulos ennen kuin pääsen muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalleni isoon kaupunkiin pikkupaikkakunnalta, jossa nyt asustelen. Kun se tapahtuu niin kerron myös vanhemmilleni.

    Kaapissa oloon liittyy aika paljon ahdistusta ja välillä vain mietin mielessäni ihmisten puheita kuunnellessani että voi kun vain tietäisittekin että minäkin olen yksi niistä ketä te niin isosti siinä mollaatte mun kuullen... Pienellä paikkakunnalla on kuitenkin yllättävän riippuvainen muista ihmisistä ja kun porukka ei todellakaan ole mitenkään kauhean suvaitsevaista niin en halua aiheuttaa itselleni hankaluuksia ennen kuin pääsen muuttamaan takaisin isoon kaupunkiin.

    VastaaPoista
  4. hyy tavallaan kaapissa elellään, tosin oon vasta 15 vuotias, ja oon kerran seurustellu tytön kans ns. julkisesti, kaverit etc tiesi siitä mutta vanhemmat ja oikee muukaan perhe ei. Oon miettiny välillä että kysyisin äitiltä, että haittaisko sitä jos seurusetlisin tytön kanssa, mutta toisaalta en halua koska äasdaf.

    VastaaPoista
  5. kaapissa itselle ja kaikille muille, aina!

    VastaaPoista
  6. ajattelen etten ole kaapissa, koska perhe, ystävät ja ainakin suurin osa kaikista tutuistakin tietää. en ole kertonut suurimmalle osalle sukua, mutta facebookin avulla täti, setä ja serkut tietää. enkä tiedä ovatko vanhemmatkaan kertonut. mulle on ihan sama mitä suku ajattelee, mutten voisi kuvitella itse kertovani isovanhemmille, ne on nii vanhanaikaisia..

    VastaaPoista
  7. Heterona olen itseäni tähän mennessä pitänyt, vaikka toisaalta ajatus tytön kanssa seurustelusta ei tunnu vastenmieliseltä ja toisaalta pystyisin siihen vallan mainiosti, vaikka asia toisikin itselleni tonneittain mietittävää (muitten ihmisten - etenkin läheisten - mielipiteisiin ja sellasiin, umm, sanoisinko ympäripyöreästi että käytännön asioihin liittyviä).
    Julkisuuden henkilöiden homoudesta (positiivisesti) puhuminen on erittäin hyvä asia. En oo kovinkaan tarkasti tällasia seurannut, enkä sano törmänneeni itse tällaiseen tilanteeseen, mutta sanon silti että en tykkäisi siitä jos joku ylistäisi homoutta maasta taivaaseen. Sehän tarkoittaisi että kyseinen tyyppi olisi kärjistettynä ilmaisten rasisti heteroja kohtaan. Kuka tahansa saa olla homo ja ylpeä siitä, mutta saahan ihminen olla hetero tai bikin ja ylpeä siitä - eikä se tarkoita että olisi rasistinen homoutta kohtaan. Ihmisten on kuitenkin helppo hyväksyä homous jos siitä ei tehdä liian suurta numeroa eikä painoteta ja lihavoida mitään, vaan kerrotaan avoimesti mitä muut haluavat tietää and that's it. Homous ei ole sen erilaisempaa kuin heterous. Onhan se totta kai 'uudempi' juttu, mutta hei, ihmisiä siinä missä muut.
    Putkahti vaan mieleen että kyselläänkö homojen (etenkin hieman tunnetumpien sellaisten) seurusteluelämästä enemmän kuin heterojen..? :D

    VastaaPoista
  8. Oon kait ulkona. Vanhemmat ja kaverit tietää ja töissäkin jotkut ja sen myötä luultavasti kaikki muutkin siellä. Sisko kysyi asiaa joskus suoraan ja kiersin kysymyksen, mikä tekee vastauksesta aika selvän. Pahin ongelma on kaksoisveli, jonka tiedän olevan homovihaaja. En voisi kuvitella koskaan kertovani hänelle, koska haluan olla puheväleissä. Täällä maaseudulla "täytyy" pitää matalaa profiilia, muttei silti voi välttyä satunnaisilta homokommenteilta.

    VastaaPoista
  9. Kaapissa ollaan ja tuntuu et vuosi vuodelt tuntuu vaan vaikeemmalt avata sitä ovee. Kaverit tod.näk. tietää/arvaa ja sama tilanne sisarruksil. Vanhempien reaktioo en uskalla edes kuvitella.

    - 20v

    VastaaPoista