Tietoa mainostajalle ›

Homopoika raportoi: hetkeni Lady Gagan kanssa!

Geitä te ootte te pienet poijjaat, jotka käytte Gagan konserteissa. Sen tietää myös Haus of Gaga . (KUVA: Minä) Ikimuistoiset hetket vi...

Geitä te ootte te pienet poijjaat, jotka käytte Gagan konserteissa. Sen tietää myös Haus of Gaga. (KUVA: Minä)

Ikimuistoiset hetket viime aikojen kovimman poptaiteilijan ja homoikonin, Lady Gagan, kanssa on taas kerran koettu. Gagan toinen Suomen keikka alkaa tovin kuluttua, mutta useimmille suurin huuma on jo takana. Itsekin istun jo turvallisesti kotimatkalla. 




Heti alkuun ilmoitus valitettavasta hölmöydestä: keikalla myös ollut kaverini otti keikalta kuvia, ja lupasi kuvia myös blogimerkintääni. Olin ihan innoissani, että jippii, kerrankin kuvamateriaalia blogimerkinnän höysteeksi. Vaan ei, en mitenkään saa kuvia järkevän ajan sisällä itselleni, joten merkintää kuvittaa muutama oma kännykkäräpsyni, joista yhdessä esiintyy Gaga itse. Olen merkittävän pahoillani.

No niin, asiaan:

Olen valtavan rakastunut Lady Gagaan brändinä, hahmona, bisneksenä, taiteilijana, ilmiönä. Uuteen levyyn sen sijaan en ole oikeastaan päässyt missään määrin sisään. Useimmat biiseistä kuulostavat omaan korvaani ärsyttäviltä, mikä on mielestäni kohtuullisen erikoista.

Joka tapauksessa olin into piukassa varaamassa lippuja Born This Way-kiertueen keikalle. Pikkuhiljaa keikan lähestyessä keikkafiilikseni laski. Mietin jopa lipusta luopumista. Jotenkin lipun myyminen kuitenkin jäi, ja keikalle oli lähdettävä itse.

Keikkapäivän aamuna fiilis kuitenkin löytyi. Popittelin Gagaa kuulokkeissa ja kotona, keksin täydellisen keikka-asun ja lähdin hyvillä fiiliksillä keikalle. Hartwall-areenan lähestyessä katukuvassa alkoi näkyä aina vain enemmän Gagan kaksoisolentoja. Teki mieli tyynnytellä kaduilla liikkuvia vanhuksia: ei hätää rouva, eivät nämä nuoret ole Venäjän mafian lapsiprostituutioita. Kyse on rock 'n' rollista ja Lady Gagasta. Muistelehan vain omaa nuoruuttasi, kyllä silloinkin pyhäkoltun vyötäröä rullattiin niin ylös kuin vain kehtasi.

Virallisia fanituotteita. Valinnanvaraa löytyi! (KUVA: Minä)

Hartwallille päästyäni iskin silmäni kaikkiin valtavan siisteihin virallisiin fanituotteisiin. Gagan sateenkaarilippu houkutteli, nahkatakki houkutteli, eväslaatikko houkutteli, kaulakoru houkutteli, ranneke houkutteli, t-paita houkutteli... Vähän jotain pientä tuli ostettuakin, budjettini säilyi, vaikka aika paljon törsäsinkin.

Ja itse keikka. Huhuh. Jos artisti jo keikan alussa ratsastaa lavalle robottihevosella, ei show'sta voi väittää puuttuvan paljoa. Jopa istumakatsomossa, jossa itse olin, oli meininki valtava. Lihamyllyjä, teloituksia, Petri Nygård-henkinen jättipillu, järrrrjettömän kuumat vähäpukeiset miestanssijat, moottoripyörä. HUHUH! Välillä unohdin olevani konsertissa. Mieleen tuli valtava teatterispektaakkeli, se oli hienoa.

Keikankin keskellä välillä huomasin, että Born This Way-levyn biisit eivät sytytä yleisöä samoissa määrin. Fame Monsterin kappaleet saivat katsomon automaattisesti bailaamaan, uuden levyn eivät. Itse en kuitenkaan liiaksi jäänyt pohtimaan näitä puutteita, vaan bailasin, aivan kuten Gaga monesti kehotti.

Parasta oli kuitenkin keikan loppu. Käsikirjoitettua tai ei, otti Gaga lavalle kaksi nuorta tyttöä yleisöstä. Toinen tytöistä itki hysteerisenä onnesta eikä ihan tainnut ymmärtää, mitä parhaillaan tapahtui. Suhteellisen valtoimenaan kyynelehti myös allekirjoittanut bloggari. Juuri tällaisia elämyksiä aika moni ihminen kaipaa. Mahtavaa, että niitä myös tarjotaan.


Keikan jälkeen fiilikseni oli mahtava. Haluttomuus keikalle lähtöön oli kaukainen muisto vain, askel oli kevyt ja kaikki oli mahtavaa. I was born this way, todellakin.

Tiistai oli tarkoitus käyttää vain kaupungilla pyörien. Lounaan ja pienen shoppailukierroksen jälkeen sain mieleeni käydä piipahtamassa Hotel Kämpin edustalla. Kämpissä Gagan tunnetusti tiedettiin yöpyvän. Kourallinen faneja oli päivystänyt paikalla koko päivän. Havaintojeni mukaan paikalla tarkkailemassa oli myös Elias Koskimies. Saatan toki olla väärässäkin.

Piipahdukseni kuitenkin venyi tunneiksi. Tuli kotiinlähdön aika, jota oli helppo siirtää tunti tunnin jälkeen. Typerää odottaa tunti, jos Gaga ilmaantuisi seuraavan tunnin aikana. Samaa mantraa mietin toisen, kolmannen ja neljännen tunninkin kohdalla.

Lopulta tunnelma sähköistyi. Kämpin ovimiehet aitasivat meidät kadun reunaan, muuten niin jäyhämielinen vartija kehotti virnistäen pysymään rauhallisena, vaikka tapahtuisi mitä.
Lady Gaga lipui ulos Kämpistä. Iiik! (KUVA: Minä)

Odotimme kiltisti ja rauhallisina. Katua tyhjennettiin, mustat pakettiautot ajoivat Kämpin eteen. Jokaista Kämpistä ulos tulevaa japanilaisturistia syynättiin kameroiden läpi tarkasti. Taksista nouseva bisnesmies sai elämänsä hotellisaapumisen, kun tyttölauma lauloi hello, hello baby. 

Lopulta se tapahtui. Ensin lauma henkilökuntaa, sitten Darth Vader. Ei, sittenkin Lady Gaga, mustassa viitassa ja sulkapäähineessä. Gaga kiersi yleisöriviä kynä sauhuten, sanaakaan sanomatta ilmekään värähtämättä. Tuntui yliluonnolliselta, jopa vähän pelottavalta.

Ja yhdessä vilauksessa Gaga oli vilahtanut pakettiauton sivuovesta, yhtenä viitan ja sulkien suhauksena.

Olen taas kerran myyty Gagan nerouden edessä. Huhuh. 


 

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Haha, mähän tuolla viininpunaisessa paidassani oon pällistelemässä fanituotteita :D

    VastaaPoista
  2. Minun mielestä kämpin edessä ollut kuin yksi poika jolla oli kaikki Gaga fanituotteet laukut hupparit liput... Toinen poika istui sanomalehden päällä jonkun tytön kanssa. Sitten lento lähti enkä nähnyt Gagaa. :(

    VastaaPoista
  3. ÄÄÄääääää.. miks mää taas luin tän :DD mie ootin gagaa 8 tuntia ekana keikkapäivänä, jolloin täti jätti ltulematta :D sit heti ku ei oo venttaamas nii se tulee :DD

    VastaaPoista