Tietoa mainostajalle ›

You are my destiny

 Alan kohta uskoa kohtaloon. Eräs tietty ihminen osuu kohdalleni toistuvasti ja äkkiarvaamatta. Yläasteella hengasin satunnaisesti sama...

 Alan kohta uskoa kohtaloon. Eräs tietty ihminen osuu kohdalleni toistuvasti ja äkkiarvaamatta.


Yläasteella hengasin satunnaisesti samassa seurassa yhden pojan kanssa. Selkeyden vuoksi nimeän hänet tässä vaiheessa Arnoksi, vaikka tuskin koskaan enää kirjoitan hänestä. Joka tapauksessa, hengaamisessamme ei siis ollut mitään ihmeellistä, ihan puhtaasti kaverimielessä vietettiin joskus aikaa yhdessä. Hengailukin kuitenkin ajan kuluessa jäi.

Joskus myöhemmin, ehkä lukiossa ollessani, näin Arnon uudestaan. Hän oli siis muuttanut yläasteen jälkeen pois pikkukylältä, eikä oltu nähty oikeastaan aikoihin. Arno oli komistunut, tai sanoisinko kaunistunut, ihan valtavasti. Silmä lepäsi. Vieläkin myöhemmin, siis oikeasti vuosia viimeisen tapaamisen jälkeen, jostain järjettömästä humalaisesta syystä keksin tekstailla Arnolle. Tekstailu ei johtanut mihinkään sen merkittävämpään, mutta jonkinlainen muistikuva ihmisen olemassaolosta syntyi.

Törmättiin täysin sattumalta baarissa pikkukylässä joskus puolisen vuotta sitten. Poika oli edelleen söpöytynyt, varsinkin umpitunnelissa olin ihan sulaa vahaa. Arno muisti mut hyvin elävästi ja tuli innokkaasti juttelemaan. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, mutta jotenkin jäi edelleen mieleen.

Tietenkään Arno ei ole pysynyt mielessäni puolta vuotta mitenkään aktiivisesti. Mutta palasi mieleen kyllä tänään.

Törmäsin nimittäin Arnoon. Omalla kotipihallani. Kyllä. Ensin katselin ärtyneenä kauempaa, kuinka joku ärsyttävä teini heittelee roskia pihalleni. Hetken päästä kuitenkin tajusin, kuka on kyseessä. Aikani tuijoteltuani Arnokin tajusi, kuka olen, ja moikkasi iloisesti. Vaihdettiin muutama sana, ja jatkettiin matkaamme.

Ei siis edelleenkään mitään ihmeellistä, mutta on tää oikeesti kummallista. Arno on selvästi kohtaloni. Jännittävää nähdä, mitä tähän kohtalontäyteiseen tapahtumien sarjaan vielä liittyykään.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Huu! Maltan tuskin oottaa kun kerrot täällä kun lopulta pääsette tutustuun toisiinne :---) On toi aika jännä tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännä! En tosin oikeastaan usko, että missään vaiheessa oikeasti pääsemme tutustumaan. Vaikka mistä sitä tietää, niin kummallisesti hän on elämääni putkahdellut kuitenkin.

      Poista
  2. Toi on kyl varmasti mahtava fiilis, ku uudestaan ja uudestaan törmää toiseen. Lähinnä siinä mielessä, kun ajattelee mikä on todennäköisyys sille, et tulette tuolleen vastakkain :)

    Eihän se ole muuta ku ensi kerralla alat juttella sen kans :) Ihmettelee vaikka miten jännä, et aina vaan törmäätte ^^ Kuitenki jos kiva ja muuta, niin varmasti olis ihan kiva henkilö saada kaveriks/tutuks ^^

    VastaaPoista
  3. Mitäs se Arno niitä roskia sun pihalle heitteli? Keräskö poiskin? ;)

    VastaaPoista