Tietoa mainostajalle ›

Kokoaan suurempi Suomi

Maanantaina istuessani Helsingin jäähallissa 7000 muun Pekka Haaviston tai ainakin Ultra Bran kannattajan kanssa tajusin taas kerran, joten...

Maanantaina istuessani Helsingin jäähallissa 7000 muun Pekka Haaviston tai ainakin Ultra Bran kannattajan kanssa tajusin taas kerran, jotenkin hirveän todellisesti, että nyt eletään oikeasti hyvien muutosten aikaa Suomessa.

Kuten kaikkialla on sanottu, on Pekka Haavisto ihan todella ilmiö. Ilmiöityminen ei mun mielestä ole missään tapauksessa paha, päinvastoin. Haavistosta on tullut käsite, jonkinlainen hippiliikkeen kypsyneempi jatkumo.

Kokoaan suurempi Suomi-konsertissa vallitsi valtava hurmos. En ole varmaan missään kokenut vastaavanlaista tunnetta. Koko jäähalli esiintyjiä myöden lauloi Jäähyväiset aseille, Pekka nousi Antonion kanssa lavalle. Samaan aikaan hymyilytti kuin heikkopäistä, kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja vähän itkettikin. Voisi melkein verrata johonkin Suviseurojen tilaisuuteen, samanlainen hurmos. Ehkä Pekan ympärille voisi perustaa uskonnon, jos presidenttiys ei vielä osu kohdalle.

Olen valtavan innoissani tästä kaikesta. Aina on tietenkin niitä, joiden mielestä homo ei voi olla presidentti, presidentti ei voi olla siviilipalvelusmies, presidentti ei voi olla yhtään mitään mitä minä en halua, tämä on minun mielipiteeni eivätkä mitkään faktat sitä muuta, koska olen tässä käsityksessä. Vaikka Haavisto ei presidentiksi nousisikaan, on hän suurin voittaja näissä vaaleissa. Samalla on kuitenkin voittanut koko Suomi: ihmisoikeudet, tasa-arvo, inhimillisyys ja yksinkertaisesti ymmärrys ovat saaneet huomattavan sijan maassa, jossa vielä 12 vuotta sitten keskusteltiin siitä, voiko nainen olla presidentti. Viime vuosina epäselvät asiat ovat muuttuneet selviksi, ja niiden muuttumista itsestäänselviksi on Haavisto ollut merkittävästi tekemässä.

Presidentin kohdalla puhutaan arvojohtajuudesta, ja juuri sitä Haavisto on ollut kampanjansa myötä ilman presidenttiyttäkin. Ihmisarvo, tasa-arvo, erilaisten ihmisten arvokkuus ylipäätään ovat olleet ihan oikeasti läsnä, konkreettisina asioina ja ihmisinä. Eivät gallup-kyselyinä tai tilastokeskuksen tilastoina.
En tiedä muista, mutta jo Haaviston kampanjan myötä tuntuu, että voin elää ja hengittää vapaasti, paremmassa Suomessa. On vaikea käsittää, miten kukaan voi olla Haavistoa vastaan.

Uskon, että nämä ajat ovat juuri niitä, jotka muistaa vielä kuolinvuoteellaankin. Historiallisia aikoja, niin Suomen kuin suomalaisen populaarikulttuurinkin kannalta. Kliseisesti sanottuna on hienoa elää tätä muutoksen aikaa, olla mukana jossain näin suuressa.

Ensi sunnuntaina on hyvä päivä juhlia Haavistoa, vaalien tuloksesta riippumatta.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Hieno kannanotto ja näkemys tärkeästä asiasta. Meillä koko perhe on ollu jo ekalla kierroksella haaviston takana. Tietenkin jo 85 vuotias äitini toteaan, että linnaassa ei nytkään ollut emäntää, oli vaan presidentin miespuoliso. Miten tilanne siitä muuttuisi? Sitten veljenpoikani, joka on 30 vuotias 4 lapsen nuori isä, perusteli äänestyskyttäytymistään. A) Suomella olisi parasta mahdollista mainosta Haaviston presidenttiys. Tulisi maa kerralla kaikille tunnetuksi ja parampi kuin mikään brandityöryhmän hössötys. Toiseksi B) hän nimesi suvautsevaisuuden lisääntymisen, joka välttämättä seurausi Haaviston valintaa.

    Tässä vain pari esimerkkiä, että niin vanhat kuin nuoretkin ovat Haaviston edustamien asioiden puolesta. Niin homot kuin hetrotkin voivat äänestää Haavistoa hyvillä mielin.

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin Haaviston kannattaja ollut koko ajan. Kukaan muu ei ole ollut vaihtoehtona, mutta pidän itseäni myös realistina: Haavistosta ei tule presidenttiä tällä kerralla. Mutta toivon että hän jaksaisi kuuden vuoden päästä uudestaan ja jaksaisi olla seuraavat kuusi vuotta aktiivisesti näkyvillä, rakentamassa niitä yhteisymmärryksen siltoja, joita tässä maassa edelleen kaivataan niin kovin paljon; etenkin syrjäisemmillä seuduilla ja pohjoisessa.

    Vaikka Haavistosta ei presidenttiä tulekaan, niin äänestin silti häntä ja toivon tietenkin, että kukaan ei äänestäisi Niinistöä ajatuksella "hän kuitenkin voittaa, joten äänestän häntä". Se on yksi typerimpiä perusteita äänestyskäyttäytymiselleen ja jos kaikki noin ajattelevat äänestäisivätkin protestiksi Haavistoa, saattaisimme sunnuntaina juhlia historiallista presidentin valintaa. Vaikka historiallinen Haavisto-ilmiö onkin. Pelkään vain, että hurmoshenkisyys lyö näpeille siitä huolimatta että Haaviston kannattajakunta on niin ihastuttavan sekalaista ja on jopa muslimeja, jotka äänestävät Haavistoa (http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/306057.html).

    Suomella on potentiaa olla kokoaan suurempi ja siihen päästäisiin Pekan johdolla, sillä presidentin tärkein jäljellä oleva valtaoikeus on nimenomaan ulkopolitiikan johtaminen. Toisena tärkeänä valtaoikeutena pidän vankien armahtamisoikeutta, vaikka sitäkin on kritisoitu. Uskoisin että tässäkin asiassa Haavistolla on järkevät, rakentavat mielipiteet, vaikken olekaan niihin tutustunut.

    Haavisto-ilmiö on hunajaa, laastareita ja hellää huolenpitoa kaikille niille, jotka ovat olleet huolissaan asenteiden koventumisesta Suomessa viime eduskuntavaaleista lähtien. Ehkä voimme sittenkin elää toivossa paremmasta.

    VastaaPoista
  3. "...jo Haaviston kampanjan myötä tuntuu, että voin elää ja hengittää vapaasti, paremmassa Suomessa..." TODELLAKIN,mulla on ihan samoja fiiliksiä! :)

    VastaaPoista
  4. Mun mielestäni "Haavisto-ilmiön" syntymän tärkein sanoma on jo tullut ilmoille: iso hiljainen massa on saanut tarpeekseen maassamme viime aikoina levinneestä nuivuudesta ja kovista arvoista. Ilmapiiri tässä maassa on pitkään ollut tietyllä tapaa ahdistava, ja netin keskustelupalstoilla ei todellakaan kuki keskustelu vaan avoin muiden (toisella lailla kuin itse) ajattelevien tai toiselta kuin itse näyttävien tai toimivien vähättely, syyttely ja nimittely sekä suorastaan vihamielinen suhtautuminen kaikkeen mistä just MINÄ en tykkää. Asiakysymyksistä ei voi erilaisilla foorumeilla keskustella oikeastaan lainkaan, koska kaikki osapuolet kaivautuvat poteroihinsa ja ammuskelevat sieltä umpimähkään toinen toistaan typerämmillä ja irrelevantimmilla väittämillä. Erityisesti tätä ovat harrastaneet erään tietyn puolueen kannattajat, mutta eivät he ole olleet ainoita.

    Niin ja itse käyn toki sunnuntaina antamassa ääneni Haavistolle. Vaikka uskonkin Niinistön voittoon, niin jaksan pitää pientä toivoa yllä, ja olen omalta osaltani myötävaikuttamassa siihen. Kävi vaaleissa miten tahansa, signaali on selvä: me olemme kuunnelleet paskanjauhantaa tarpeeksi kauan ja nyt me olemme saaneet tarpeeksemme. Ja jos asiaa oikein ajattelee, myös perussuomalaisten nousu viime ek-vaaleissa oli samantyyppisen ajattelun tulos, sateentekijöitä ei vain loppupeleissä löytynyt. Suurin osa persuja äänestäneistäkin on kuitenkin ihan tavallisia järkeviä ihmisiä eivätkä mitään halla-ahoja tai muita ääriajattelijoita. Olen kaiken kaikkiaan ylpeä siitä, että Suomessa ihmiset osaavat toimia demokratian sääntöjen mukaan äänestämällä eivätkä pahemmin lähde kaduille rikkomaan paikkoja tai ihmisiä.

    VastaaPoista