Tietoa mainostajalle ›

HOMO! jää pyörimään mielessä, silmissä ja korvissa

Seppo Pääkkönen, Johannes Holopainen (TeaK) ja Olavi Uusivirta (TeaK). Kuvaaja Laura Malmivaara. Nyt olen nähnyt HOMO!-oopperan.  Se oli...

Seppo Pääkkönen, Johannes Holopainen (TeaK) ja Olavi Uusivirta (TeaK). Kuvaaja Laura Malmivaara.
Nyt olen nähnyt HOMO!-oopperan. 
Se oli vaikuttava. 

Näytelmän näkemisen kanssa meinasi käydä ohraisesti. Sain blogin kautta näytökseen lehdistölipun, jonka lunastamiskäytäntöihin en merkittävästi etukäteen perehtynyt. Näppärästi olin myös aikataulustani myöhässä. Juoksentelin idiootin näköisenä ympäri teatteria, varmana siitä, että nyt missaan show'n kun en löydä lippukauppaa.

Lopulta kuitenkin istuin penkissäni, eturivissä, mukavasti, juuri ajoissa. Vilkuilin kanssakatsojia ja totesin, että tämähän on kuin Lady Gagan keikka vuosi sitten: paikalla on arviolta kaikki Suomen homot. Selailin jännittyneenä käsiohjelmaa ja mietin, mitä on luvassa. Millainen voi olla näytelmä, jonka hahmoista löytyvät Adolf Hitler, Shakespeare, Seitsemän kääpiötä, Apostoli Paavali, Mikkelin Piispa ja Tom of Finland?

No. Hieno näytelmä. Loistava.

Juuri Homo!-oopperan kaltaisesta teatterista pidän. Nykyaikaan ja todelliseen elämään sijoittuviin henkilöihin ja tapahtumiin ujutetaan nerokkaasti historiallisia hahmoja ja kaikki vaikuttaa silti täysin mahdolliselta ja realistiselta. Fiktio ja fakta sekoittuivat nerokkaasti. Katsojalle annetaan mietittävää ja pureskeltavaa, mutta ei överitaiteelliseksi symboliikaksi asti. Jännitys salpasi ajoittain hengityksen, välillä sai helpottuneena nauraa. Lopussa sitä vain mietti silmät kosteina, että oisko tää  se maa, jossa jokainen saa rakastaa, ketä itse haluaa. Näytelmän laulut jäivät hauskasti soimaan päähän.

Juha Muje, Johannes Holopainen (TeaK), Anna Paavilainen. Kuvaaja Laura Malmivaara.


Pirkko Saisio ei ole käsikirjoituksessaan suuremmin tiivistänyt. Ohjaus sen sijaan on hyvinkin tiivistä: näytelmä etenee kiivaana ja intohimoisena, kuten anarkistisen musiikkifarssin sopiikin. Vain toisen näytöksen alkupuolella meno uhkaa nuupahtaa, mutta vain hetken. Näyttelijävalinnat ovat osuneet täysin nappiin, aupair-Moritzina nähtävä Johannes Holopainen todella näyttää Michelangelon Daavidilta, Katariina Kaitueen kaoottisesti loikkiva H.C. Andersen tuo hulvatonta komediaa. Aikaisemmin kimittävänä munana esiintynyt Riku Nieminen osaa laulaa ja näytellä ihan oikeasti. Repliikkejä myöten ilmiselvää Päivi Räsästä eli kansanedustaja Hellevi Terästä näyttelevää Rea Maurasta luuli hetkittäin oikeasti empatiakyvyttömäksi ja kylmäksi. Olavi Uusivirtaa nyt oli kuumottavaa katsella ihan muuten vain, vaikka mieletöntä kykyä eläytyä löytyy häneltäkin.

Johannes Holopainen ja Juha Muje. Kuvaaja Laura Malmivaara.

Ja kovin kaunista katsottavaahan näytelmä hyvin pitkälti oli. Hauskan kiusoittelevaa oli erityisesti puvustus: komeat miehet, niin nuoret kuin vanhemmatkin, käyskentelivät milloin ilman paitaa, milloin ilman housuja. Perinteiset fetissiasut Tom of Finlandista seiloripukuihin tulivat hyvin esitellyiksi. Homoyleisöä on selvästi ajateltu: kaikenikäisille miehille on kaikenikäistä katseltavaa, lesbokatsojat taas saivat silmänruokansa melko rekahtavasta Rebekka Teräksestä (Anna Paavilainen), unohtamatta tietenkään Hellevi Terästä dominasaappaineen.

Näytelmän näkemisestä on nyt jo pari päivää. Jälkikäteen ajateltuna näytelmä saattoi sisältää kuitenkin ehkä liikaa: en oikein osaa jäsennellä ajatuksiani näytelmästä, ja moni tärkeä ja hieno ajatus on kadonnut pääni syövereihin. Mutta taiteen ei tietenkään pidä olla helppoa ja näppärästi jäsenneltävää. Menkää siis ihmeessä katsomaan Homo!. Itse harkitsen vakavasti toistakin katsomiskertaa.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Miksi näen, varsinkin viimeisessä kuvassa, Johannes Holopaisen ja Nicholas Houltin välillä yhdennäköisyyttä? Olenko sokea, epätoivoinen, kiimainen vai tarkkasilmäinen? Sitä en itse tiedä.

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä vähän samaa näköä löytyy! Syytä en osaa silleen arvioida. Ehkä kaikkia syitä.

    VastaaPoista