Tietoa mainostajalle ›

Paluu normaaliin olotilaan

No niin, paluu normaaliin päiväjärjestykseen, iloista hehkutusta riittikin yhden merkinnän verran. Masentava, katkeroitunut lätinä jatkukoon...

No niin, paluu normaaliin päiväjärjestykseen, iloista hehkutusta riittikin yhden merkinnän verran. Masentava, katkeroitunut lätinä jatkukoon.

Edettiin mun mielestä hitaasta tahdista huolimatta liian nopeasti, hänen mielestään, ja mikä hauskinta, hänen tahdillaan.

(KUVA: weheartit)
Parin tän viikon aikana yhdessä vietetyn päivän aikana huomasin itsekin asiat, joista todennäköisesti olisi tullut aika ylipääsemättömiä ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Ikävä juttu vain, että ongelmia oli myös toisella puolella, ja niitä mä en nähnyt, koska en tiennyt, koska en olettanut, että etsitään uutta suhdetta, vaikka vanhakin vielä kaihertaa.

Vituttaa aika paljon. Pääasiassa siksi, että jos viime vuosien tahti säilyy, niin seuraava mahdollisuus johonkin suurempaan tulee ensi vuonna. Yksinäisissä merkeissä jatkuu siis tämä eloni tie jatkossakin. Kuten olen ennenkin pohtinut, niin miten mä koskaan opin olemaan kenenkään kanssa parisuhteessa, kun en koskaan ole? En mä tiedä, miltä minusta itsestäni missäkin suhteen vaiheessa, varsinkin alussa, tuntuu ja onko tunne normaali vai ei, kannattaako jatkaa vai teenkö elämää suuremman virheen.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä mua vaan hävettää ihan järjettömästi. Ajattelen vaan, mitä tästä pojasta kuulleet ihmiset ajattelee. Tuntuu siltä, että ei kukaan voi ajatella säälinsekaisesti muuta kuin että mä niiin arvasin. Ajatuksen paljastava ilme tulee viimeistään silloin, kun kuulee, että kaikki oli ohi ennen kuin edes alkoi. Ja tästä niin puhutaan koko loppukesä. En päässyt piirtämään kuvaa hiekkaan, suutelemaan poikaa aidan takana, juopumaan hölmöstä rakkaudesta, lähettelemään rakkausviestejä ja kirjoittamaan niitä muistiin, en päässyt mihinkään. 

Mutta taas kerran sain epäonnistua jossain. Viime merkinnässä mietin ihastumisen tunnetta ja sitä, kuinka sen unohtaa helposti. Epäonnistumiset eivät onneksi pääse unohtumaan.

Eikä kiitos yhtäkään voivottelevaa ja pahoittelevaa kommenttia.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Voivottelevat ja pahoittelevat kommentit ovat perseestä ! Miten olisi sitten tsemppaava ja kannustava kommentti ? Sellaisen saisit minulta.

    Elämä antaa ja elämä ottaa, minkäs sille teet. Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki ja toisinpäin. Elämässä niitä on tasan samanverran.

    Aika parantaa haavat, ja kun aika on kulunut, eletään taas täysillä taakseensa katsomatta !

    ♥ ja pusuin Eris.

    VastaaPoista
  2. Mä en sano mitään muuta kuin: iso halaus sulle ♥

    VastaaPoista
  3. Shit happens, mostly for me so don't worry! :---)

    VastaaPoista
  4. Hm...tämä menee jo pelottavaksi. Edellisessä kommentissani pääsin intoilemaan samasta asiasta ja nyt...no tässä sitä ollaan - tutussa yksinäisyyden olotilassa. Meillä tuntuu kummasti osuvan asioita päällekkäin eli välistä tuntuu todella oudolta lukea tämänkaltaisia tapahtumapäivityksiä kun ne voisivat olla minun päästäni lähtöisin.

    Ollaan sitten perkele yksin, kun maailmankaikkeus niin tuntuu haluavan. Leijonakuninkaasta Timonia lainaten: "Kun maailma kääntää selkänsä sulle SÄ käännät selkäsi maailmalle." Joten - Hakuna matata.

    VastaaPoista