Tietoa mainostajalle ›

Maata meren alla lietsoi hiljaiseen masikseen

Katsoin tänään Kotikatsomossa esitetyn Maata meren alla -elokuvan. Elokuva itsessään ei ollut mun silmiini mitenkään merkittävä, symbolista ...

Katsoin tänään Kotikatsomossa esitetyn Maata meren alla-elokuvan. Elokuva itsessään ei ollut mun silmiini mitenkään merkittävä, symbolista sukellusharrastusta, joka ei lopulta liittynyt mihinkään, vanhoja puutaloja ja identiteettikriisiä ja lähtemistä ja kasvamista. Mutta kyllähän sen nyt katsoi.
Matti Ristisen roolihahmo on homo tässä(kin) elokuvassa. Profiloitumista havaittavissa.
Sivujuonena elokuvassa pohdittiin tapahtumakaupungin kahta homoa, päähenkilön sukelluksenopettajan (jota näytteli Matti Ristinen, jonka näin nyt ainakin kolmannessa homoroolissa. Pientä profiloitumista havaittavissa.) ja päähenkilön äidin ystävättären pojan homoutta. 

Pääpointtina ilmeisesti oli, että kahden homon ei tarvitse olla kavereita tai yhdessä siksi, että molemmat ovat homoja, mutta kummasti kuitenkin päädyttiin  (ilmeisesti) pariutumaan. 
Sen suurempaa homoerotiikkaa elokuvassa ei kuitenkaan näytetty, joskaan ei erotiikkaa muutenkaan. Tissit tosin näkyi.

Vaikka homoilu jäikin leffassa pieneksi sivurooliksi, oli siihen löydetty oivaltaviakin juttuja. Se, miten kapakassa keski-ikäinen lätkää katsova heteromies mulkaisee, kun homo puhuu homoista. Se, kuinka hankalaa voi isälle olla pojan poikaystävän tapaaminen, vaikka asian kanssa olisikin suunnilleen sinut.

Leffahomojen pariutumisessa ei sikäli ollut mitään vikaa. Hienoa että pariutuivat ja että elokuvaan oli otettu tällainen kantaaottava ja herkkä homosivujuoni, mutta pistää vaan vituttamaan. Ei elämä oikeasti mene noin, pienen kylän ainoat homot harvemmin pariutuvat yhteen saumattomasti ja rakastuvat sulavan syvästi. Mun kohdalla ei ainakaan ole koskaan mennyt niin. Kokeiltu on.

Muuten koko aihe olisi mulle yhdentekevä, mutta jotenkin tää yksinäisyyden kaiherrus on mennyt taas astetta syvemmälle, ihan uudelle tasolle. Viimeinenkin (hetero)kaveri on seurustelunsa alkuhuumassa ja kaikki muutkin ovat enemmän tai vähemmän kiireisiä ja sidoksissa suhteissaan. Kiva tässä yksin sitten pyöritellä peukaloita ja kirjoitella puolijauhoisia blogimerkintöjä siitä, kuinka ankeaa elämä on ja kuinka minunlaisiani taas sorretaankaan. Ehkä alan karttaa ystäviäni ja ihmisiä muutenkin, ja unohdan ihmissuhteiden olemassaolon, parisuhteista puhumattakaan. Itsesuojeluvaistoni käskee häipyä.

Ja tulipas suunnattoman paska ja säälittävä merkintä tästäkin. No, sitä elämäni suurimmilta osin on.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Pyhpah, ei ole mikään säälittävä merkintä !

    Mä pidän siitä, että bloggaaja kirjoittaa henkilökohtaisistakin asioista. Siitä mikä tuntuu, miltä tuntuu, miksi tuntuu.
    Olen omassa blogissani niin avoin ja haavoittuva, että olen yleensä aivan innoissani kun näen muidenkin avautuvan edes vähän. En nyt tiiä mikä tässä on se pointti, muttaa : D
    Toki tässä tapauksessa on harmi kuulla, että tuntemuksesi ovat tuon kaltaisia. : / Mitään lohdutuksen sanoja en osaa tähän keksiä, mieleen eksyvät ne kaikista kliseisimmät "kyllä se siitä" ja "jokaiselle on joku", mutta ehkä jätän ne laukomatta ja totean vain: ♥

    VastaaPoista
  2. Viimeistään tuo "tissit tosin näkyi" maininta sai meikäläisen kyllä sille mielelle, että leffa on nähtävä.

    Olis muutes kiva lukea kommenttejas/ajatuksias lesboista, vaikkei sulla mitään ihmeellisempää niistä saattaisi ollakaan :3

    VastaaPoista
  3. Siperia: Kiitos.

    Nita: En mä varsinaisesti mitään lohdutuksen sanoja kaipaakaan, kunhan länkytän surkeuttani :P. Mutta kiitos :).

    Junkie: Joo, kyllä se kannattaa katsoa. On viikon verran katsottavissa Yle Areenassakin: http://areena.yle.fi/video/1301345645404.

    Täytyy pitää lesbokirjoitus mielessä :).

    VastaaPoista
  4. Homoseksuaalien yksinäisyys romanttis-parisuhteellisessa mielessä ei tunnu olevan erityisen hyvin ymmärrettyä "enemmistöläisten" keskuudessa. (Tosin mikäpä meistä olisikaan hyvin ymmärrettyä...) Heteroystävistänikin huomaa, että he katsovat homoseksuaalin päällimmäisen ja määrittävän ihmissuhdetarpeen olevan ruumiillisen seksuaalinen. Sanomattomana oletuksena tuntuu olevan, että kyllähän teille epäsäännölliset viikonloppuähellykset riittävät, hehe - hamaan tulevaisuuteen saakka. Sitä voidaan pitää hauskanakin oivalluksena, ja useamman kerran ovat miespuoliset heterokaverit vitsailleet siitä, miten paljon vähemmällä pääsen kuin he seurustelusuhteissaan. Hrngh. Että voisitteko vielä hiukan pläjäyttää oman suuntautumisenne mahdollistamaa sosiaalisesti merkittävästi helpommin hallitavissa olevaa suhdettanne päin näköä. Tosin joskus annan sille periksi ja lasken leikkiä juurikin samasta asiasta. Mutta onneksi onkin tulossa taas kevät, eivätkä sen myötä ajatukset pariutumisesta alakaan yhtään painostaa...

    Heteromulkaisu ansaitsisi nousta ihan käsitteeksi. Jokainen sellaisen kohteeksi päätynyt tietää täsmälleen, mistä on kyse.

    VastaaPoista