Tietoa mainostajalle ›

Lestadiolaisia ja muita lintukirjan petoja

Tänään törmäsin lestadiolaisiin. Tiedän kyseiset lestadiolaiset suhteellisen hyvin, asuvat nimittäin aika lähellä lapsuudenkotiani ja kävi...

Tänään törmäsin lestadiolaisiin.

Tiedän kyseiset lestadiolaiset suhteellisen hyvin, asuvat nimittäin aika lähellä lapsuudenkotiani ja kävin perheen muutaman lapsen kanssa samaan aikaan samaa ala-astetta ja oikeastaan yläastettakin, yläasteita kun täällä on vain yksi... Jokatapauksessa, tää lestadiolaisperhekin siis tietää mut varsin hyvin, eikä varmasti vähiten sitä, että satun olemaan homo.

En tiedä miten mun pitäisi suhtautua kyseiseen perheeseen. Varsinkin lapsiin. Ne ei tervehdi, mitä en odotakaan, eikä tee muutenkaan mitään erityistä. Mutta se pelokas, suorastaan kauhistunut katse, minkä mä näen niiden silmistä. Varsinkin yksi pojista, oisko se ehkä viidentoista kippuroissa, on hämmentävä. Se katsoo kauhuissaan ja vähän ehkä inhotenkin, kääntää katseensa paniikissa pois ja taas kohta katsoo. Ei ilmeisesti voi olla tuijottamattakaan.

Voi toki olla, että kuvittelen kaiken. Uskon, että niinhän ne luontevasti lestadiolaisina käyttäytyisivät ja sitten näen jo moisen käytöksen heikäläisissä. En tosin usko kuvitelmaani.

Oon hiljaksiin väkästellyt kirjaani tässä taas, voin kertoa sen verran, että taustatietona olen googlannut kuvia linnunpoikasista ja siitä, kuinka varikset ja/tai harakat suhtautuvat pesästäpudonneisiin poikasiin. Tää ehkä vaikuttaa siltä, että oikeasti en edes kirjoita mitään homoromaania vaan ihan kotoista lintukirjaa harvinaisen rasittavista linnuista. Homobloggari opastaa: Näin tapat pihapiirin varikset ja sata muuta yleispätevää vinkkiä elukoiden karkotukseen.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hei! Ei kannata välittää lestadiolaisista. Niinhän ne tuijottaa hädissään kaikkia meitä "syntisiä", olimmepa sitten homoja tai heteroita :)

    VastaaPoista
  2. En mä sinäänsä välitä, lähinnä ihmettelin :). Kummaa porukkaa!

    VastaaPoista