Tietoa mainostajalle ›

Ehkä tänään sun olo alkaa helpottua - tai ehkä ei

Joka puolella on uutisoitu ja puhuttu Youtuben It gets better-videoista. Videokampanja syntyi homonuorten itsemurha-aallon jälkimainingeissa...

Joka puolella on uutisoitu ja puhuttu Youtuben It gets better-videoista. Videokampanja syntyi homonuorten itsemurha-aallon jälkimainingeissa. Videoilla ihmiset, niin tavikset kuin aiheen tärkeäksi kokevat julkkiksetkin, kannustavat nuoria kestämään ja sinnittelemään nuoruus- ja kouluvuosien ohi, joiden jälkeen elämä varmasti muuttuu paremmaksi. Setan puheenvuorossa pohditaan kampanjan tarpeellisuutta Suomessa.



Kampanja, tai ehkä voisi puhua myös ilmiöstä, on tarkoitukseltaan hyvä ja kannatettava. Sen käytännöllisyydestä ja hyödyistä en kuitenkaan tiedä. Mitä epävarma, kiusattu, syrjitty, eristetty nuori saa siitä, että tietää tilanteen helpottavan vuosien päästä? Nuoruus on yhtä kaikki pilalla ja siinä sivussa hajalla on itsetunto ja -luottamus ja ties mikä kaikki muu. Sille pohjalle on vaikeaa kuvitella rakentavansa tasapainoista ja onnellista elämää. 

Itse henkilökohtaisesti antaisin aika paljon, jos saisin korjattua kauheimmat kärsimykset lapsuus- ja nuoruusvuosilta. En toki ole vieläkään mitenkään vanha, mutta tässä iässä ei oikeastaan voi kokea enää huumaannuttavia teini-iän seikkailuja. 

En osaa sanoa, kuinka kampanja on Jenkeissä toiminut ja vaikuttanut. Suomessa sen hyödyistä en oikein osaa sanoa. Jenkeissä homovihaa lietsovia kommentteja laukonut koulun johtokunnan jäsen erosi anteeksipyyntöjen kera. Suomessa moinen ei ole tullut anteeksi, synti kun sattuu lukemaan sääntökirjassa harvinaisen selvästi. Eroamisen sijaan Suomessa vastaavia järjettömyyksiä mölisevät henkilöt istuvat tyyninä eduskunnassa odottamassa uusia uskonystäviä joukkoonsa. 

Löytyisikö Suomesta riittävästi rohkeita julkisuudenhenkilöitä, jotka lähtisivät mukaan kampanjaan? Henkilöiden julkisuusarvolla on mielestäni tässä tilanteessa paljonkin merkitystä: henkilön pitäisi nähdäkseni olla kovan luokan feimi, menneiden aikojen popparien hyvän elämän toivotukset antavat aihetta lähinnä myötähäpeälle.

Vaikka Suomesta löytyisikin sopivia kampanjakasvoja, löytyy tunnetusti vaikutusvaltaisia kaistapäitä, jotka jyräävät tehokkaasti kaiken aikaansaadun hyvän. Päivi Räsäsen kuvittelisi lapsellisena ihmisenä (ymmärtäkää miten haluatte) ymmärtävän, mitä hän pahimmassa tapauksessa lausunnoillaan aiheuttaa. Mitenkä suu pannaan, jos kirkostaerojen aaltoa seuraa nuorten itsemurha-aalto? 

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. minusta tuo on todella hyvä idea, mutta tosiaan löytyykö suomesta julkkiksia jotka lähtisi mukaan?

    VastaaPoista
  2. Ei tietenkään pitäis maalailla piruja seinille, mutta mä vähän pelkään, että kovinkaan moni ei lähtisi mukaan. Homopoppariksi profiloitumisen voisi kuvitella olevan uralle haitalliseksi kuviteltava asia, ja sitä kautta monet voisivat jättää kampanjan väliin.

    Tietysti Seta tai joku voisi kampanjaa ryhtyä ajamaan ja kyselemään, yksityisihmisellä kun ei oikeastaan varmaan ole oikein kontakteja tai edes mahdollisuuksia moiseen.

    VastaaPoista
  3. Suurin ongelma taitaa olla juuri tuo pelko leimautumisesta. Pelkääjä voi olla poppari itse, tai sitten levy-yhtiö. Kuitenkin näyttäisi siltä, että pelot ovat aiheettomia. Jari Sillanpää selvisi kaapista tulostaan mainiosti, fanit eivät hylänneet.

    Muista pelkojen syistä tarkemmin blogissani:
    http://homovaahtoa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. "Koettakaa sinnitellä" - siltähän tuo kampanjan premissi kyynisesti tiivistettynä kuulostaa. Ei niin, etteikö olisi kannatettava ja hyvä asia, mutta sen ei pidä sumentaa hetkeksikään sitä, että kyse on "vain" oireiden lievittämisestä. Viestin toivosta pitää mennä homoille JA viestin parantumisesta sille suurelle heteroenemmistölle, jolla on valta tosiaan saada asiat paremmiksi (usein ihan pienillä teoilla ja tekemättä jättämisillä). Tätä taustaa vasten minusta oli kiusaannuttavaa katsoa presidentti Obaman It Gets Better -videotervehdystä, sillä esim. hänellä olisi totisesti ollut edellytykset oikeasti muuttaa asioita paremmiksi ja tarjota parempaa esimerkkiä tekojen kautta.

    Kaikesta tekopyhyyden uhkasta huolimatta itse seuraisin mieluiten kannatus- ja kannustusviestejä juuri niiltä tylsiltä poliitikoilta ja päättäjiltä. Ne saisivat manifestoitua teoiksikin asti. (Tässäpä olisikin Suomen Keskustalle aivan passeli teema. Tämä puoluehan haluaa kovasti tasapuoliset elämän edellytykset maamme eri osiin, ja yleisesti on tiedossa, että haja-asutusalueilta suuntautuu kaupunkeihin mm. seksuaalipakolaisuutta, kun tietyt suuntautumiset eivät kaikilla salomailla ja lakeuksilla laatuun käy. Merkittävä alueellisen tasa-arvon ongelma siis. Pekkarisesta ja Väyrysestä tulisikin mainio mannekiinipari asialle.)

    Huippu-urheilijat voinemme sulkea potentiaalisen kampanjan ulkopuolelle jo ennalta. Suomea ei homppelit tai senmielieset arvokisoissa voi edustaa.

    VastaaPoista
  5. AaHoo: Ihan totta joo. Tosin Sillanpään kohdalla ei tainnut yllättää homous, vaan se, että Jari tuli kaapista. Parempi noin tietysti. Kiva toi sun blogi muuten!

    Napoleon: Mä mietin ensin, että poliitikkojen viestit olis vaan tylsiä ja kuivia. Kuitenkin tuossa hiljattain julkaistussa Kaikki muuttuu paremmaksi-videossa muhun vetosi ihan erityisesti Alexander Stubbin puheet. Tykkäsin! Urheilijoita en tullut edes ajatelleeksi. Lienet kuitenkin oikeassa.

    VastaaPoista
  6. Hei, katsokaa ihmeessö se toisenlainen video. Asiallinen, alyllinivaksi, rohkaiseva ja vaativakin. EI anna periksi ja esittää vaatimuksia. Kuten pitääkin.

    FIlosofi J. Sakari Hankamki on älyllinen vastaus ja menee paljon pidemmälle nuorten asioiden syvällisessa pohdinnassa. Katnnataa katsoa ja kuunnella: http://jukkahankamaki.blogspot.com/

    VastaaPoista