Tietoa mainostajalle ›

Vieraan toverin vaikeudet tuntuvat omilta

Olen jo lähes alusta asti lukenut Joshin blogia . Kaapistatulon, kaveriin ihastumisen ja muiden teini-ikäisen homon ongelmien kanssa painisk...

Olen jo lähes alusta asti lukenut Joshin blogia. Kaapistatulon, kaveriin ihastumisen ja muiden teini-ikäisen homon ongelmien kanssa painiskelevasta oxfordilaisbloggarista on vuosien saatossa tullut hyvinkin tutun tuntuinen. Lähinnä wänkkimisestä ja ja seksifantasioista alunperin kertonut blogi on kasvanut realistiseksi ja luonnolliseksi tunteiden ja ajatusten kuvaamiseksi, puhekielinen teksti vain lisää aitoa tunnetta. Osittain Joshin innoittamana ajauduin perustamaan tämänkin blogin.

Tänä kesänä blogin sadat, ellei tuhannet, lukijat ovat olleet huolissaan. Kirjoituksia on tullut harvakseltaan, eikä kirjoitusten sävy ole ollut kovinkaan hilpeä. Välit parhaaseen kaveriin ja ihastuksen kohteeseen ovat olleet heikoissa kantimissa, kaapistatulo on ahdistanut.

Eilen, pitkän hiljaiselon jälkeen, Josh raportoi taas elämänsä käänteistä. Josh on tullut ulos kaapista ihastukselleen, joka kertoi äidilleen, joka soitti Joshin isälle ja kertoi. Joshin isä on järkyttynyt ja pettynyt. Josh on ohjattu terapiaan. Kaikki kliseiseltä kuulostava draama on selvästikin koettu.

Blogeilla on nykymaailmassa ihmeellinen vaikutus. Itken helpostikin elokuville, tv-sarjoille, kirjoille ja joskus jopa musiikille. Nyt listaan voi lisätä myös blogit. Joshin viimeisin kirjoitus avasi kyynelkanavat ihan todella. Ahdistavan tuskainen ja fyysiseksi muuttunut henkinen paha olo välittyy teksteistä ja tuntuu lukijastakin pahalta. Oman kyynelehtimiseni keskellä voin vain kuvitella, miltä Joshista itsestään tuntuu. Kesän mittaan olosuhteiden pakosta feidaantuneita ystäviä ei ole tukena, eikä liioin perhettäkään. Herkempi saattaisi kajahtaa lopullisesti.

Lukijoihin vaikuttamisen lisäksi mietin, miten blogi vaikuttaa kirjoittajaan itseensä. Ajatukset varmasti selvenevät, kun ne kirjoittaa ja jäsentää ymmärrettävään muotoon. Sen lisäksi blogiin tulevat kymmenet kommentit (Joshin viimeisimmässä kirjoituksessa 129kpl) auttanevat todella kirjoittajaakin. Joshin blogia ja kommentointia seuratessa on tullut mieleen The Truman Show. Ihmiset ympäri maailmaa seuraavat ja myötäelävät Joshin vaikeuksia.

Jäin vain miettimään, olenko itse ihan todella kajahtanut, vai onko normaalia olla oikeasti huolissaan ihmisestä, jota ei oikeasti voi sanoa tuntevansa. Toivon vain niin kovasti, että asiat selviävät parhain päin.

Samalla voin hiljaa mielessäni olla hyvin kiitollinen, että olen pienestä pitäen ollut niin homo, ettei suurempia kaapistatulodraamoja ole tarvinnut käydä läpi.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Voin sanoa, että voi olla huolissaan ihmisestä, jota ei ole koskaan nähnyt livenä tai muuten vain tunne. Itse olen ollut kirjeenvaihdossa suunnilleen kymmenen vuotta yhden USA:laisen ihmisen kanssa. En ole koskaan nähnyt häntä, mutta pystyn myötäelämään hänen kokemuksiaan ja pystyn välillä jopa lohduttamaan häntä, vaikka meidän välillä on yksi pikku valtameri.

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllähän se noin kirjeenvaihtomielessä kuulostaa paljon ymmärrettävämmältä. En jotenkin osaa itsekään vaan mieltää blogia sillälailla yhteydenpidon tai tiedonvälityksen muodoksi. Samalla tavallahan sitä voi liikuttua uutisista tai mistä vaan, ei siinä sen ihmeempää tietyllä tapaa.

    VastaaPoista