Tietoa mainostajalle ›

Ihan varovasti sun kättäsi kosketin

Kävin tänään katsomassa Shrek ja Ikuinen onni-leffan. Harvinaisen onnistunut neljänneksi jatko-osaksi tai ylipäätään saman aihepiirin elokuv...

Kävin tänään katsomassa Shrek ja Ikuinen onni-leffan. Harvinaisen onnistunut neljänneksi jatko-osaksi tai ylipäätään saman aihepiirin elokuvaksi. Toisaalta, onhan Pottereita filmatisoitu jo kuusi ja kaksi on vielä tulossa. James Bondeja on kymmeniä (onko niitä edes niin paljon? En ole koskaan katsonut yhtäkään kokonaan), Star Warseja on keoittain...


Mutta tarkoitukseni ei suinkaan ole kirjoitella Shrekistä tai leffojen jatko-osista. Shrekissä on kliseinen "tässä kohdassa tapahtuu ihastuminen"-kohtaus. Negatiivisesti tai ainakin varautuneesti toisiinsa suhtautuvat hahmot löytävät, jonkin tietyn käänteen tai tapahtuman sattuessa, yhteisen sävelen ja katseet kohtaavat merkityksellisesti, kädet hipaisee toisiaan ja ilmassa on käsinkosketeltavia kipinöitä. No ei oikeasti käsinkosketeltavia, mutta kipinöi kuitenkin.

Tuleeko tuollaisia tilanteita tosielämässä? Mulle ei ole koskaan tullut, mun ihastukset ja pienet parisuhteentyngät tulee ja menee miten sattuu, ilman luontevaa etenemistä. Aina jommalla kummalla on liian kiire edetä ja saada se vitun parisuhde.

Mutta niin, onko tää "kädet koskettaa ja katseet kohtaa"-juttu vaan joku heteroiden käytäntö, vai heteroiden keksimä, leffoissa hyvältä näyttävä hetki? Vai onko sellaiseen mahdollisuus kenellä vain?

Tää on niin tätä. Maalais(homo)poika näkee jenkkileffan ja kuvittelee sen heti todeksi.
Oikeesti tää pienissä kuvioissa ilman kohtalotovereita, ainakaan oikeasti itsensäkaltaisia, eläminen on varmaan aika vahingollista.

-------Pohdiskeleva, kolumninomaista tekstiä esittävä teksti päättyi edellisellä rivillä.-----

Muita elämääni koskettavia asioita:
Baarissa viime viikonloppuna sattui taas kummia. Istuin yhden mukavan pojan kanssa terassin kaiteella, tönäisin pojan juoman alas kaiteelta, pyysin anteeksi ja poika vain totesi, että "anna mä pussaan sua" ja pussasi suupieleen. Hämmennyin aika kovin. Kysyin myöhemmin suoraan, että mitä helvettiä, oon vähän hämmentynyt. Sain ristiriitaisia lausuntoja, "oon vähän bi ja mun kaverit kyl tietää", ja "mä oon valitettavasti ihan hetero". No, kyllä me toisaalta syötiin eiku suudeltiin toisiamme niin että naamaan sattui. Tällasta sattuu. Jatkoin typerää vonkaamistani vielä myöhemmin, mikä oli yksinomaan typerää. Luojan kiitos tämä molempien sukupuolien kanssa täysin kokematon kiva poika ei lämmennyt. Valitettavasti muistan kaiken, mitä hänelle ehdottelin....

Toisena ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että mietin kirjankirjoittamista. Yksittäisiä kohtia tulee mieleen silloin tällöin. Kirja olisi yllättäen homoteemainen teos, johon sekoittuu monenmoista: mihinkään liittymätöntä symboliikkaa yliluonnollisesti käyttäytyvistä kaduista överiin kaunokirjallisuuteen. Onneksi kirja todennäköisesti jää edes luonnostelematta.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Moi, ei tämä nyt ihan kirjan kirjottamista vastaa, mutta ois yks lehtijuttuehdotus. Luulen, että sopisi sun pirtaan.Viitsisitkö meilata maria.t.seppala@gmail.com , niin kerron enemmän.

    T.
    Maria Seppälä,
    toimittaja, Yleisradio/ NHL

    VastaaPoista
  2. Mailia laitettu, kuulostaa kiinnostavalta :).
    -

    VastaaPoista