Tietoa mainostajalle ›

Homofobian vastainen päivä - huomasiko kukaan?

Eilen (17.05.) vietettiin kansainvälistä homofobian vastaista päivää (nyt on oikeasti jo 18.5., mutta Bloggerin kello on vinksallaan ja lu...


Eilen (17.05.) vietettiin kansainvälistä homofobian vastaista päivää (nyt on oikeasti jo 18.5., mutta Bloggerin kello on vinksallaan ja luulee tiistaita maanantaiksi).

Ainoa huomaamani päivään liittyvä uutinen oli Nelosen sivuilla. Uutinen kyllä jossain määrin lämmitti mieltä, joskin jäi hämäämään, kuinka aihe on otettu esille vasta nyt? Onhan homottelu ja muu homofobinen käyttäytyminen ollut ilonamme jo vuosikaudet.

Aikaisemmin homofobian vastaisesta päivästä on sentään uutisoitu jossain, vaan kuinkas nyt? Suomen homoaktiivien, lähinnä siis Setan, toiminta on mun silmissäni hirveän hissukkamaista ja ylikorrektia. Ei munkaan mielestä olis tarkoituksenmukaista järjestää joukko-orgioita Turun linnaan tai fetissibileitä Lordi-aukiolle, mutta ehkä jotain vähän räväkämpää kuin nykyiset paneelikeskustelut ja homocooperit. Eli käytännössä jotain, josta homoscenen ulkopuolinenkin ihminen saattaisi olla kiinnostunut sen verran, että viitsisi edes lukea uutisen. Uskallan sanoa, että aika pieni osa Suomen homoista on kiinnostunut paneelikeskusteluista ja homofobia-puheenvuoroista, niissä kun harvoin tulee mitään uutta esille. Sen sijaan gay-themed-leffanäytökset, hyvää homofiilistä levittävä musiikkikeikka tai bileet keräisivät innokkaan ja näkyvän joukon, ehkä jopa muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta.

Suomen homokuviot kaipaisivatkin trendikästä ja oikeasti kiinnostavaa julkisuutta ja näkyvyyttä. Homofobian vastaiseen työhön on ihan turhaa nimetä näkymättömiä ja ennenkuulumattomia rivikansanedustajia, sillä vaikutus on melko nollatasoa. Ei mitenkään pahalla tämän vuoden hyvän tahdon lähettilästä, kansanedustaja Minna Sirnöä kohtaan, mutta en ole koskaan sinusta kuullut! Suomen viihdetaiteilijoiden riveistä sen sijaan löytyisi varmasti oivallista lähettiläsmatskua. Vinkkinä tuleville vuosille siis!

Homofobian vastaiselle päivälle on huutava tarve, siitä ei ole epäilystäkään. Sitä todistelee esimerkiksi Johanna Korhosen tapaus, joka muuten nousi taas otsikoihin Alma Median valittaessa KKO:hon Korhosen "voitosta". Tietysti ymmärrän, että Alma Mediassa kuvitellaan, että kohtaloon tyytyminen olisi merkki siitä, että myöntyvät itsekin myöntämään typerän foobikkomokansa. Mutta itse ainakin näen asian vallan toisessa valossa: mitä enemmän kielletään, sitä syyllisempiä ollaan. Että terveisiä vaan Kai Telanteelle.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kirjoitat hyvin, tätä blogia on hauska lukea.

    Sitten asiaan. Kritiikkisi homofobian vastaisen päivän tapahtumatarjontaa kohtaan on mielestäni osittain aiheetonta. Ehkäpä millekään suurelle pauhulle ja meuhkaamiselle ei ole tarvetta siksi, että homofobia ei ole Suomessa vuonna 2010 enää mitenkään erityisen mittava ongelma. Toisekseen suurin osa suomalaisista homoista on kaltaisiani ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei ole mitään halua korostaa homouttaan. Ylipäätään meillä ei ole kontaktia ns. homomaailmaan, paitsi satunnainen piipahdus homobaariin silloin tällöin. Ja se riittää. Homeille tarkoitettuihin massatapahtumiin meillä ei ole mitään halua osallistua.

    Huomautan vielä, että monien homoseksuaalien suhtautuminen Johanna Korhosen tapaukseen on valitettavan yksilmäinen. Mielestäni kumman tahansa osapuolen kertomus on ihan yhtä mahdollinen. Näkihän käräjäoikeuskin asian toisin. Minusta Korhosen tapa ratsastaa lesboudellaan ja käyttää sitä omien pyrkimystensä edistämiseen on lähinnä vastemielinen.

    No, vaikka olenkin eri mieltä, jatkan kyllä blogin lukemista:)

    VastaaPoista
  2. Mittava ongelma on suhteellinen käsite. Homofobiasta kärsivä ihminen, oli sitten nuori tai vanha, kärsii, vaikka ongelma ei maanlaajuisesti olisikaan mittava. Nuoriin voisi kuvitella vaikuttavan vielä enemmän kuin vanhempiin.

    Sanot, että suurin osa homoista on tavallisia ihmisiä. Ei kai se nyt ole erityisesti homouden korostamista, jos nyt sattuisi olemaan juuri itselle suunnattuja tapahtumia ja niissä vielä kävisi? Kuten sanoin, niin tapahtumien ei suinkaan tarvitsisi olla mitään ääri-avantgardistisia, vaan ihan perinteiset bileet ja keikat riittäisi vallan mainiosti. Mikään pakko ei tietenkään ole osallistua, mutta pointtinani olikin enemmänkin saada liikkeelle ne ihmiset, joita paneelikeskustelut ja puheenvuorot eivät välttämättä kiinnosta.

    Korhonen saattaa ehkä vähän kieltämättä ratsastaa, mutta toisaalta keskustelua on herännyt kiitettävästi aiheen tiimoilta, ja näin ollen voidaan ehkä kiinnittää huomiota muihinkin mahdollisiin epäkohtiin saman aihealueen tiimoilta :).

    Kiva kuulla että tykkäät blogista. Kivampi kirjoittaa, kun tietää jonkun lukevan ja vielä pitävän lukemastaan.

    VastaaPoista